Nautittiin Samuilla ennen lähtöä vielä jalkahieronnasta. Siinä olisi voinut viettää vaikka kuinka kauan, mutta meidän oli pakko lähteä kiireellä satamaan kohti seuraavaa määränpäätä, Kho Phanganin saarta. Laivan lähtöön oli enää 30min. ja me oltiin vielä hotellin edustalla hymy korvissa hieronnan jäljiltä. Saatiin järjestettyä kyyti satamaan, eikä siitä onneksi ajanut kun noin 10min. Satamassa oli lipputiskille jonoa, eikä se tahtonut oikein liikkua. Juuri kun meitä ennen oli enää pari ihmistä, tuli kuulutus lipunmyynnistä, ettei laivalle ole enää tilaa. Onneksi oli toinen laivamatka järjestetty parin tunnin päästä, mihin saatiin liput ostettua. Kulutettiin sataman lähistöllä muutama tunti syöden hyvin kivassa pikku ravintolassa.

Chaloklum – Kanoja ja paskan hajua

Laivalle päästyä tuli tosi levoton olo eikä oikein tiedetty mihin ollaan menossa. Laiva oli täynnä pääosin nuorisoa viinapullot kädessä ja sitten selvis että juuri sinä vikoloppuna Phanganilla oli kuuluisat Fullmoon Partyt. Ihmettelinkin kun majoitus tarjontaa ei ollut paljoa, kun varailin huonetta. Me ei päästy yhtään samaan party moodiin, kuin muut matkaajat ja siks vähän mietitytti, että mihin sitä ollaan menossa. Satamassa kuitenkin porukka hajosi nopeesti ja me päästiin auton lavalle missä meidän lisäks oli Ranskalainen pariskunta. Ketään muita ei sitten kyytiin enään tullukkaan, vaikka kuski kovin yrittiki saada lisämatkustajia. Meillä alko juttu luistaa ranskalaisen pariskunnan kanssa ja mies kertoi vähän paikasta enemmän, että mihin kannatti mennä ja mihin ei. Matka taittui lepposasti ja maisematki alko näyttää siltä mitä me halusimme.

Oli jo ilta ja aurinko laski kovaa vauhtia. Ajettiin pientä hiekkatietä keskellä ei mitään ja sitten saavuttiin viimein jollekki kanafarmille. Hetki siinä mietittiin, että onkohan nyt oikea paikka mistä oltiin huone varattu. Huomattiin miten Ranskalaisia vähän hymyilytti kun tajusivat minne taxi meitä oli viemässä. Tunnelma hotelli-alueella oli kuitenki maaginen. Oli täysin hiljasta, ei yhtää auton ääntä, vain luonnon ääniä. Vastaanotto oli tosi alkeellinen vaikka se sujui hyvin. Tyttö joka buukkasi meidät sisään lähti ohjaamaan meitä bungalowille. Ulkoa päin bungalowi näytti tosi kivalta ja isolta, koska oltiin varattu perhehuone. Sisälle päästyä vastassa oli kuitenkin tosi ummehtunut paskan haju! Laitettiin ilmastointi täysille, että saataisiin kosteus pois jos haju olis lähtenyt sillä, mutta ei. Vessan viemärit oli mustien karvojen peitossa eikä niitä oltu putsattu varmaa aikoihin, eli ihmekkös jos vähän haisi. Onneksi oltiin ostettu Samuilla suitsukkeita, jotka tuli nyt tarpeeseen. Asennettiin niitä noin 10 kpl savuamaan eripuolille kämppää ja ainoa hyvä paikka niille, oli työntää ne pistorasioiden reikään 😀 Emilia vähän kauhisteli kun lähdin niitä virittelemään!

Kämpässä ei kestetty olla kauaa, koska haju oli niin kamala. Lähdettiin nopeasti vuokraamaan skootteria, että päästiin tutkimaan lähiympäristöä, vaikka olikin jo pimeää. Käveltiin hiekkatietä pitkin kohti päätietä ja yht’äkkiä Emilia kiljaisi ja tarttui mua kädestä kiinni. “ Kato Tony, tuolla on silmät jotka tuijottaa meitä”!!!! Hetken yritin etsiä niitä silmiä, kunnes näin ne, tai pikemminkin sen. Tulikärpänen hohti metsässä, mutta myönnän, että tommosissa olosuhteissa mielikuvitukselle on tilaa ja helposti uskoo jonkun leopardin tuijottavan. Käveltiin käytännössä ihan pilkkopimeässä, ainoastaan kännykän fikkarin valolla suunnistettiin  eteenpäin 😀

Saatiin vuokrattua mopo helposti päätien varrelta jolla suunnattiin heti satamaan syömään. Löydettiin ihan mielettömän tunnelmallinen ravintola. Tilattiin kevätkääryleitä ja pari muutakin ruokaa, jotka tuttuun tapaan sitten jaettiin. Monesti tilataan aina kolme ruokaa, mistä sitten syödään molemmat. Kivempi maistella eri ruokia, kun mussuttaa vaan sitä yhtä ja samaa. Tällä tavoin välttyy myös annoskateudelta. Siinä syödessä päätettiin että, nukutaan vain yksi yö siellä kamalassa hajussa ja seuraavana aamuna lähdettäisiin muualle, vaikka oltiinkin maksettu kahdesta yöstä. Löydettiin Agodan kautta viereiseltä Mae Haad rannalta tosi kiva neljän tähden huoneisto, mikä tosin oli melkosen kallis ja ylitti reilusti meidän majotusbudjetin, mutta kyllä kannatti. Aamulla lähdettiin heti kuuden jälkeen matkaan. Tsekattiin itsemme ulos ja sanoimme vain että, muutettiin suunnitelmia ja vaihdetaan paikkaa. Ei lähdetty valittamaan huoneen hajuista, koska mielestämme se olis ollu turhaa. Henkilökunta ei puhunut juurikaan englantia, eikä muutenkaan haluttu pahoittaa niiden mieltä.

Luksusta kauniilla rannalla

Palautettiin vuokramopo ja saatiin vuorkaemännältä kyyti skootterilla uudelle rannalle. Meitä oli kuitenkin kaksi, eli täti soitti jollekkin kaverille joka tuli lapsensa kanssa skootterilla paikalle. Emilia hyppäs toisen skootterin kyytiin, jossa oli myös kuskin lisäksi pieni parivuotias tyttö pyjama päällä, tais olla vasta heränny. Siinä mentiin sitte reput selässä skoottereiden kyydissä seuraavan paikkaan. Päästiin turvallisesti ja ehjänä perille ja matka ei kestäny kuin noin 15min. Ranta mihin saavuttiin, näytti niin täydelliseltä verrattuna edelliseen. Oli ihanan puhdasta ja hiekka pehmeää ja valkoista. Saatiin onneksi huone heti vaikka oli aikainen aamu ja täytyy sanoa, että se oli todellinen luksushuone. Moderni, ihana iso sänky, satiinilakanat, iso kylpyhuone ja oma parveke, josta näkymä suoraan rannalle. Tämä oli varmasti reissun kallein yö. Aina ei kannata säästää ihan kaikessa ja vaikka meillä oli majotuksen suhteen mietitty budjetti yöltä, niin ei se matka kaadu jos yön tai kaksi maksaa enemmän luksuksesta. Vaikka ollaan reppureissulla, niin osataan kuitenki myös nauttia siisteistä ja viihtysistä majotuksista, eikä mielestämme niistä pidä ihan kauheesti lähteä tinkimään, ellei ole pakko.

Reppureissua ja luxusta

Meidän mökki rannalta kuvattuna, asuttiin yläkerrassa

Ranta oli tosi siisti ja kaunis. Sieltä kulki myös vedenalainen hiekkariutta pienelle saarelle, mitä pitkin pystyi kävelemään. Rannalle tulikin jonkin verran päiväretkeilijöitä, mikä vähän pudotti pisteitä. Ei kuitenkaan annettu sen haitata, vaan nautittiin auringosta kuumalla hiekalla ja välillä lämpimässä merivedessä kelluen. Meidän majotuksen takana oli myös työmaa, missä rakensivat uusia bungaloweja ja hotellia. Rakennustyöt ei kuitenkaa haitannu mitenkään, vaikka sieltä jotain ääntä tulikin. Illalla päästiin ihastelemaan Thaimaan kaunista auringonlaskua omalta terassilta. Se on uskomatonta, kuinka nopeasti aurinko tipahtaa ja “sammuu” mereen.

Auringonlaskua ihasteltiin omalta parvekkeelta

Ehdittiin vielä rannalle ihastelemaan viimeisistä auringonsäteistä, ennenkuin se upposi mereen. (kuva: Tony Halttunen)

Koitti aamu ja alettiin miettimään mihin seuraavaksi. Luettiin jostain, että Koh Phanganilta löytyy Bottle Beach, mikä on eristyksissä kaikesta ja siellä on vain muutama majotuspaikka. Löydettiin sieltä kiva majotus joka varattiin seuraaviksi kahdeksi yöksi. Oltiin menossa vuokraamaan skootteria, koska ajateltiin ajaa sinne itse ja samalla näkisimme vähän muitakin paikkoja. Kun oltiin vuokraamassa skootteria, selvisi ettei sinne pysty ajamaan itse. Tie määränpäähän oli kuulemma niin huono ja tosi paljon jyrkkiä laskuja / nousuja. Meille sanottiin että sinne on parempi mennä taxiboatilla. Päätettiin kuitenkin vuokrata skootteri päiväksi ja lähdettiin kiertelemään saarta. Ajettiinkin saitsinki aina keskustaan asti, missä myös satama sijaitsee. Tiet Koh Phanganilla on osittain hyviä ja osittain huonoja, eli ajamiseen siellä kannattaa varata kärsivällisyytä ja katsoa tarkkaan tietä. Koh Phanganilla tapahtuukin keskimäärin eniten liikenneonnetumuuksia turisteille, verrattuna muihin turistikohteisiin.

Bottle Beach paratiisi – Rauhan ja hyvänmielen tyyssija

Lähdettiin taxiboatilla kohti Bottle Beachia. Venematka maksoi yhteensä 600 bahtia ja kesti noin 30 minuuttia. Sää oli lähes tyyni ja ilta-aurinko lämmitti ihanasti. Noin puolentunnin kuluttua avautui Bottle Beach edessämme ja se näytti jo veneestä katsottuna paratiisilta. Vene jätti meidät rannalle, mistä hypättiin reput selässä veteen kahlaamaan loppumatka. Majoituspaikka sijaitsi rannalla, jossa oli kiva ravintola ja vastaanotto samassa. Meidät otti vastaan tosi ystävällinen ja kiva nainen. Energia oli muutenkin vastaanotossa jotenki niin rento ja huoleton, jotain ihan muuta kuin muissa käymissämme paikoissa. Saatiin avaimet meidän omaan Bungalowiin, joka oli lähellä uima-altaita. Huone oli tosi viihtysä ja siisti, ylitti kaikki odotuksemme.

Pitkähäntä veneessä matkalla kohti Bottle Beachiä

Bottle Beach ja meidän oma pikku bungalow

Sisällä bungalowissa oli hyvä ja kotonen fiilis

Vesileikkejä oman huoneen spa osastolla 😉

Ensimmäisenä aamuna herättiin hyvin nukutun yön jälkeen ja oli niin täydellistä mennä omalle terassille kuuntelemaan linnunlaulua. Aamupalalle mentiin rantaravintolaan jossa tunnelma oli ihanan rento ja henkilökunta niin ilosta, ettei hymyä voinu edes yrittää pidätellä. Hyvän aamupalan jälkeen oli kiva lähteä rannalle makoilemaan, vähän tosin rentoa tunnelmaa häiritsi se, että vedessä oli tavallista enemmän meduusoja. Henkilökunta varotteli niistä ja sanoi että täytyy olla tarkkana vedessä. Siellä oli muutama turisti osunut meduusaan ja saanut tosi kovat kivut. Monet ei edes tiedä, kuinka vaarallisia ne oikeasti ovat. Oli pelottavan näköstä, miten jotkut meni snorkkelit päällä aivan meduusan eteen sitä pällistelemään. Niillä on pitkät lonkerot, mitkä on lähes näkymättömiä, niinpä se voi poltaa jopa metrin päästä. Ei ite uskallettu pahemmin uida, käytiin vain vilvoittelemassa välillä ja nähtii useita meduusoja lillumassa rantavedessä. Hotellin henkilökunta tuliki jonkin ajan päästä haravalla ja ämpärillä keräämään meduusoja pois vedestä.

Bottle Beach

Nautiskelua

Päivälevolla riippukeinussa

Toisena päivän oli vähän pilvisempää, mentiin kuitenkin hetkeksi rannalle makoilemaan. Kello alkoi lähtentelemään puoltapäivää ja päätettiin mennä syömään lounasta. Noustiin rannalta ravintolaan ja kuinka ollakkaan, Ranskalainen pariskunta johon törmättiin ensimmäisenä Phangan päivänä, istui ravintolassa nauttimassa pirtelöä. He kysyivät heti, että halutaanko istua heidän pöytään ja mehän istuttiin. Ranskalaiset sanoivat, että olivat päiväretkellä ja viettämässä romanttista päivää. Heillä oli tarkotus käydä hieronnassa rannalla ja viettää ihanaa laatuaikaa. Ei kuitenkaa menny pitkään, kun tilattiin yhdet oluet siinä pöydässä. Juttu alkoi luistaa ja tilatiin toiset, minkä jälkee pulloja alkoi ilmestyä pöydälle suhteellisen tiheään tahtiin 🙂 Eihän siinä pitkää mennyt, kun alettii kaikki olemaan pienessä pöhnässä, että se siitä Ranskalaisten romanttisesta laatuajasta! Ne sanoki meille, että jos ne ottaa yhdet, niin se karkaa helposti ja näinhän siinä kävi. Meillä oli tosi hauskaa ja ystävystyttiin keskenään. Jossain vaiheessa tuli puheeksi, että ollaan paljon kuvailtu reissulla ja sattu olemaan kamera mukana rannalla. Innostutiin lähtemää rannalle kuvailemaan ja pariskunta oli niin onnensa kukkuloilla, kun sai itestään ainakin heidän mielestään laadukkaita ja hienoja lomakuvia. Sovittiin, että kunhan päästään kotiin niin käsitellään ja lähetetään kuvat heille muistoksi. Päivä oli reissun yksi mieleenpainuvimmista ja sovittiin, että kesällä joko me mennään Ranskaan, tai he tulevat vieraaksemme Suomeen. Lomalla on niin kivaa, kun tutustuu uusiin ihmisiin. Muutenki tutustuminen lomalla on paljon helpompaa, koska ihmiset ovat avoimempia ja vapautuneita.

Uusi Ranskalainen ystävä

Muut lähti uimaa ja jäin nauttimaan oman oluen vielä loppuu 🙂

Illan hämärtyessä menttin vielä fiilistelemään kahdestaan vielä upeaa päivää rantaravintolaan, minkä perään otimme hieronnan ja painuimme unille.

Jos kaipaa todellista paratiisia eristyksissä kaikesta, niin suositellaan lämpimästi Koh Phanganin Bottle Beachia. Sinne tullaan ihan varmasti palaamaan vielä joskus, toivottavasti jo vuoden päästä 🙂 Saari tarjosi meille niin paljon ja parasta olikin se, että se näytti meille sen kahdet kasvot. Koh Phangan on tunnettu bilesaari ja usein rauhaa hakevat ei sinne viitsi lähteä. Se on kuitenkin vain tabu, eli saaren toinen puolisko tarjoaa täydellistä rauhaa, eikä sitä voi verrata millään toiseen bilehilepuoleen. Kaikki rauhaa arvostavat rohkeasti vain Koh Phanganille nautiskelemaan 🙂

Bottle Beach resort 1:n allasalue oli tosi hyvin hoidettu ja viihtysä

Hotellin uima-allas

Vähän vesileikkejä altaalla vielä ennenkuin lähdetään siirtymään seuraavan paikkaan :)

Haikein mutta ilosin mielin jätetään Bottle Beach taakse ja suunnataan laivalla mantereelle. Seuraava määränpää on Khanom, missä toivotaan näkevämme pinkkejä Delfiinejä.


Kirjoitus / Kuvat: Tony Halttunen ja Emilia Ek