Mitä oliskaan kesä ilman jäätelöä ja yhdessä vietettyjä aurinkoisia päiviä?
Muistan kun pienenä äiti sanoi, että lasten pitää saada kesällä syödä niin paljon jäätelöä ja mansikoita kun vain napa vetää! Musta se on ihanasti sanottu ja sitä hoen nyt myös omille lapsille. Viikonloppu on ollut ihan mahtava aurinkoineen päivineen. Taas heräsi jotain kauan nukuksissa ollutta henkiin, kun aurinko päätti ilmestyä ja lämmittää vihdoin vähän enemmän, kuin muutaman minuutin pilven raosta.
Olemme nauttineen viikonlopusta yhdessä perheen kesken, meidän uusperheen, joka välillä on ollut myös haastavaa. Teineillä tuntuu olevan nimittäin mielipide jokaiseen asiaan, myöskin siihen missä ja miten nykyään vietämme yhteistä aikaa. Silloin kun lapset olivat pieniä, oli helppoa vaan pakata kassit ja lähteä minne itse halusin. Nyt täytyy ottaa huomioon myös heidän toiveet ja niitähän tuntuu olevan. Mulle tärkeää on, että saadaan olla kaikki saman katon alla silloin kun on vapaata, mutta kaikki ei tunnu olevan siitä enää yhtä mieltä. Kaverit näyttelevät nyt tärkeämpää osaa. Siksi on välillä tehtävä yhteisiä kompromisseja minne milloinkin menemme ja milloin taas on perheen yhteistä aikaa. On osattava luopua niistä omista odotuksista yhteisestä ajasta ja rakennettava uusia malleja yhdessä ololle.
Kysyin kaikilta toiveita tulevasta kesästä ja siitä millainen olisi kunkin täydellinen kesäpäivä. Jokaisella oli täysin erilainen kuvaus omasta täydellisestä päivästään. Minun kesäpäiväni olisi täydellinen, kun kaikki olisimme yhdessä, olisi hyvää ruokaa, retki merenrantaan, eväitä, ehkä myös leipomista yhdessä, auringon lämpöä, saunaa jne. Perheen pienin ilmoitti olevansa onnellinen, kun saisi jäätelöä, uida ja viettää aikaa serkkunsa kanssa ja isommat lapset valitsivat myös kaverit perheen sijaan. Oli kyllä mainintaa nukkumisesta, uimisesta, Netflix-leffasta ja myös jäätelöstä, mutta nekin tehtynä yhdessä omien kavereiden kanssa. Pitäisikö tästä siis päätellä se, ettei seura enää kelpaa? Tällä hetkellä näin saattaa olla, vaikkei kuitenkaan ehkä ihan täysin, mutta on hyväksyttävä, että uusi aika on koittanut myös minun elämässäni. Minulla on enemmän aikaa nyt itselleni ja myös parisuhteelle.
Ennen aika on mennyt siihen, että on huolehtinut muista ennen itseä, tietysti, niinhän se menee. Silloin joskus toivoin, että saisin edes hetken omaa aikaa, nyt toiveeni on, että voisimme olla enemmän yhdessä 🙂 hassua miten sitä asiat muuttuu. Tiedän kuitenkin, että tulee vielä myös se aika, kun vanhempien seura tulee olemaan tärkeää, viimeistään silloin, kun aletaan olemaan aikuisuuden kynnyksellä. Muistan nimittäin itse viettäneeni välillä viikonloppuisin aikaa omien vanhempieni kanssa ja toin silloin myös ystäviä kotiin nauttimaan vanhempieni tekemiä ruokia. Istuimme kaikki yhdessä saman pöydän ääressä viettäen iltaa. Niistä ajoista on jäänyt ihania muistoja ja tiedän, että se aika on minulla vielä edessä omieni kanssa. Nyt siis nautin tästä elämän vaiheesta kun minulla on enemmän aikaa itselleni. Voin vaikka aloittaa jonkun uuden harrastuksen ja ehkäpä opiskellakin vielä jotain mielenkiintoista.
Elämä menee sykleissä, nyt on näin, toisena hetkenä taas toisin. Ihaninta on kuitenkin se, että nyt alkoi kauan odotettu jäätelökesä mansikoineen ja saa nauttia kesän kaikista ihanista tuoksuista, kuten grilli, kukat, vastaleikattu nurmikko ja mitä näitä nyt on 🙂
Näissä maisemissa Albert Edelfelt maalasi kuuluisan teoksensa “Kesäilta Haikon selällä”
Kesäinen lauantai-aamu alkoi kävelyllä lammen ympäri
Grilliherkkuja päivälliseksi
Vietiin tytöt Hamarin rantaa jäätelölle
Muutama kesäkukka tuli istutettua omiin ruukkuihin
Sunnuntaina päästiin nauttimaan ensimmäinen kesäaamiainen ulkona terassilla
Kirjoittanu: Emilia Ek
