Ajatuksia elämästä juuri tässä hetkessä
On Kiirastorstain aamu ja istun itsekseni kotisohvan nurkassa miettien tätä hetkeä, tätä elämänvaihetta mitä elän. Kevät alkaa olemaa jo pitkällä, vaikka ulkona sataakin lunta. Toissapäivänä haravoitiin syksyltä jääneet lehdet pihalta ja rehattiin kaadetut omenapuut siirtolavalle. Tuli jotenkin tosi energinen ja hyvä fiilis, kun sai olla ulkona ja laittaa pihaa taas kesäkuntoon. Aloin taas tuttuun tapaani suunnittelemaan, mitä kaikkia projekteja aion kotona tehdä kesällä, ja päätin että ulkosaunan meinaan laittaa kuntoon. Aloitin projektin reilu vuosi sitten liittämällä saunan kunnallistekniikkaan perinteikkäällä lapiotaktiikalla, mistä jäi muistoksi hermojumi lavan seudulle. Nyt tuntuu kuitenkin taas oikealta hetkeltä jatkaa siitä mihin jäin, että päästään omalla porukalla ja kavereiden kanssa saunomaan, ehkä jopa jo juhannuksena.
Kevät on muutenki semmosta aikaa, kun pää tulvii kaikenlaisia ideoita. Sisällä on semmoinen odottava tunne koko ajan, että pian tapahtuu jotain. Olen monta kertaa todennut sen, että kun on avoimena sille fiilikselle, niin asioita alkaa vaan tapahtumaan ja näin käy varmasti nytkin.
Neljä omenapuuta nipussa, mitkä syksyllä tuli kaadettua 🙂 .. niitä omenapuita on vielä reilu kymmen pihalla, niin siksi tuli vähän karsittua.
Elämä muuttaa muotoaan hetkessä, kun antaa sille vaan mahdollisuuden. Vielä vuosi sitten tähän aikaan uin aika syvissä vesissä oman pääni sisällä. Puuttui suunta ja tahto tehdä niitä asioita mistä tykkään. Tuntui ettei oikein mikään innostanut tai sytytänyt mitään paloa itsessäni. Olin päästänyt irti siitä, mikä oikeasti sisimmässäni olen. Siihen oli vaikuttanut tietysti moni asia, mutta ei ole mitenkään epätavallista, että me eksytään itsestämme tässä nykyajan pinnalliseksi muodostuneessa maailmassa.
Miksi yritän olla jotain mitä en ole?
Miksi etsin hyväksyntää ympäriltä?
Miksi teen asioita, mitkä tuottavat hyvää vain muille?
Pelko.
On pelottava ajatus, jos joutuisimme elämään yksin. Eikö me muka sitten eletä yksin, vai eletäänkö me toisten ihmisten kautta? Yksin oleminen ei ole pelottavaa, se on hyvinki vapauttavaa, jonka huomasin vasta kun lopetin sen pelkäämisen. Itselleni yksin olo on tehny niin hyvää kun oivalsin sen, että olen erillinen kaikesta, vaikka silti yhtä suurta kokonaisuutta. Vaikka me olemmekin kaikki yhtä ja samaa energiaa, voimme olla silti erillisiä yhdessä. Maailma pyörii ja asioita tapahtuu, olitpa kyydissä tai et.
Olen onnellinen ja tyytyväinen juuri nyt, koska tästä hetkestä minulta ei puutu mitään. Mieli keksii paljonkin asioita, mistä voisin murehtia ja stressata ja paljon muuta mitä haluaisin, mutta niin kauan kun murehdin, stressaan tai haluan jotain, niin kauan kiellän läsnä olevan, sen mitä on nyt. Mitään hyvää ei pääse tulemaan, jos mieli laittaa vastaan, tai ei hyväksy asioiden olevan niin kuin ne milläkin hetkellä on. Laitoin just toisen satsin kahvia tippumaan, musiikin soimaan ja kohta alan käsittelemään valokuvia joita eilen kuvasin. Tämmöisiä ajatuksia tänä aamuna ja monen monta muistutusta taas itelleni siitä, että turhaan murehtii ja stressaa, kun se ei anna mitään. Mulla on haaveita, mulla on unelmia ja tavotteita, eikä niistä yksikään ole oikeesti mahdoton tai saavuttamattomissa.
Workstation
-Tony
Teksti & Kuva: Tony Halttunen
