Meat District maistelu menu
Vauhdikas viikko takana ja viimein perjantai. Porvoosta on selvästi tulossa myös Emilialle toinen kotikaupunki, vanhat kaverit on huomannu some päivityksistä että viettää paljon aikaa täällä ja niin kävi nyttenkin kun eräs Porvoossa asuva ystäväpariskunta otti yhteyttä ja pyysivät meitä syömään. Paikaksi valikoitui suosituksesta melko uusi ravintola Porvoon vanhassa kaupungissa Meat District.
Pöytävaraus oli varattu neljälle klo. 19:00, sitä ennen kuitenkin tavattiin ensin kotioloissa missä otettiin lasit kuohuvaa. Lähdettiin hyvissä ajoin ajelemaan kohti keskustaa ja auton sai hyvin parkkiin Rihkamatorille. Tunnelma oli mukava, rento ja rauhallinen. Käveltiin pitkin vanhankaupungin katua ja fiilis siellä kulkiessa ei petä koskaan, pystyin hyvin kuvittelemaa miten joskus siellä on hevosten kaviot kopsunu mukulakivillä, kuskaten ihmisiä paikasta toiseen.
Eat Meat Feel
Meat District sijaitsee entisen ravintola Timbaalin tiloissa, joka oli suosittu etanaravintola. Lämmin tunnelma oli havaittavissa jo ikkunoista, josta näki hyvin sisälle. Sisällä vastassa meitä on oli tarjoilija, joka otti takkimme ja ohjasi meidät pöytään. Epäselväksi ei todella jäänyt että kyseessä on liharavintola, koska pöytä missä istuttiin sijaitsi kaapin vieressä jossa roikkui lihoja jos jonkinlaisia. Heikompaa vois alkaa heikottaa 🙂 Emilia ei ole mikään suuri lihanystävä ja istui onneksi selkä lihakaappiin päin. Itse taas tykkään todella paljon liharuoista, mutta silti se kaappi siinä vieressä ei jotenkin herättänyt ainakaan itessäni lisääntynyttä ruokahalua. Se ei kuitenkaan ollut häiritsevä tekijä, mutta ei myöskään haittaisi vaikkei sitä siinä ruokasalissa olisi, mielestäni ei tuo lisäarvoa paikan tunnelmalle.
Alotettiin tilaamalla pullollinen punaviiniä, tarjoilija suositteli meille keskitäyteläistä viintä, jota ravintola tilaa joltain pieneltä tilalta pohjois Ranskasta. Tarjoilija maistatti meille suosittelemaansa viiniä, meistä se vaikutti hyvältä, mutta tarjoilija maisteli myös itse sitä, maisteli ja haisteli kunnes tuli siihen tulokseen, että hakee uuden pullon. Sanoi että maku oli aavistuksen hapan ja että joissain erissä on tullut korkkivikaisia. Tämä antoi hyvän kuvan laaduntarkkailusta, vaikka voihan olla että kokit halusi itselleen perjantaipullon 😀
Ystäväpariskunta oli aiemmin käynyt ravintolassa ja kyseltiin heiltä suosituksia. Tarjolla oli pari erilaista maistelu menua, jotka molemmat oli hyvin lihapainotteisia. Valittiin porukassa MD Half in joka maksoi 59€ per hlö. Emiliaa selvästi epäilytti, koska olisi ehkä kaivannut jotain muutakin kun pelkkää liharuokaa. Saatiin kuitenkin homma käyntiin ja pöytään tuli ensiksi lautanen leikkeleitä ja 4 pientä palaa leipää. Leikkeleet oli maukkaita, mutta ei jättänyt mitään erityista WAU elämystä. Leipää olisi saanut olla suhteessa enemmän, koska mielestäni leikkeet olisi pitänyt nauttia leivän kanssa jo makuelämyksenki takia. Sitä jouduimme pyytämään lisää ja sitä onneksi saimme. Omasta mielestä pöytään tulisi tuoda ihan oma erillinen leipäkori talon valikoimalla, se toisi huikeasti lisäarvoa alkuun leikkeiden kanssa.
Toisena annoksena tuli jotain raakalihaa, joka oli maultaan erittäin hyvä, jopa Emiliakin tykkäsi. Odotukset oli kuitenkin vielä korkealla, että toivottavasti tulisi jotain oikeasti hyvää lihaa mikä veisi kielen mennessää ja saisi suupielet vaahtoamaa. Kun liha saatiin kitusiin, tuotiin pöytään etanoita voissa, Emilia oli tästä innoissaan koska pitää etanoista. Itse en taas kauheemmin ole niistä välittänyt, mutta myönnän, että nyt oli maistuvia eikä koostumuskaan ollut mitenkään epämiellyttävä. Saatan joskus erehtyä jopa ihan etanoitakin syömään hyvässä seurassa 🙂
Istuttiin aivan keittiön vieressä, mikä oli nykyajan mallin mukaan avokeittiö. Oli kiva seurata siitä vierestä kokkien puuhailuja ja tunsin omassa niskassa miten välillä kuumuus hohkas sieltä kun avotuliuunin luukku avattiin. Pöydälle nostettiin hiiltyny liha ja silloin ajattelin mielessäni, että nyt tulee sitä mitä toivoinkin. Kun liha tuli pöytään, en malttanut odottaa että pääsen siihen käsiksi. Lautaselle tuotiin myös uuniperunat jonka sisällä oli savustettua voita, se oli hyvin suolattu ja siis TODELLA herkullista perunaksi. Juteltiin Emilian kanssa saunassa jälkeenpäin, että sitä pitäisi koittaa myös itse tehdä, sen verran oli hyvää eikä ennen oltu vastaavaa syöty. Liha puolestaan vei myös kielen mennessään, en muista enää mikä liha oli kyseessä, mutta kypsyysaste, maku ja lihan mureus oli napissa, siitä 10 pistettä. Annokseen kuului myös maukas talon Bernaise -kastike. Lihaa oli myös riittävästi, eikä sitä kaikkea edes neljästään jaksettu syödä. Jäi hyvä fiilis, koska saatiin olo kylläiseksi ja vieläpä hyvällä makuelämyksellä. Tilaa jäi vielä kuitenkin jälkkärille, josta ravintola kuulemma on saanut Michelin tähden. Se oli omenapiirakka, mutta ei mikään tavalliseen totuttu mummonpiirakka, vaan jotain ihan muuta. Ulkonäkönsä puolesta sitä ei piirakaksi äkkinäisee tunnistais, mutta maku oli taivaallisen hyvä. Annokseen kuului lisäksi jäätelö ja kinuskikastike, tätä suosittelen lämpimästi maistamaan.
Meat District plussat ja miinukset
+ Nopea ja asiantunteva palvelu
+ Tunnelma, kalustus ja astiasto
+ Ruokailu jätti kylläiseksi
+ Hinta- laatusuhde
+ Sijainti
– Lihakaappi ruokailusalissa
– Leipäkorin puuttuminen alkuruoissa
Suoittelen kaikille lihanystäville, mutta jos joukossa on vegaaneja, niin kannattaa siirtyä seuraavaan 🙂 Hienoa että Porvoossa avataan uusia fine dining -ravintoloita. Toivotaan pelkkää onnea ja menestystä!
Kirjoitus / Kuvat: Tony Halttunen ja Emilia Ek
