Ensimmäiset 3 päivää Bangkokissa
Jätettiin taakse tunnerikas Khanom ja lähdettiin suuntaamaan kohti Bangkokin metropolia. Saavuttiin lentäen perjantai iltana Bangkokiin ja chekkasimme itsemme sisään Hope Land hotelliin, joka on Sukhumvitin alueella. Oltiin tosi väsyneitä koko päivän reissaamisesta ja haluttiin päästä vaan suihkuun ja vaakatasoon mahdollisimman nopeasti. Astuimme hotellin aulaan, joka oli lattiasta kattoon pelkkää valkoista. Marmorilattiat kiilsivät, suuret kattokruunut sädehtivät ja häikäisivät katseen, kun astuimme pimeästä kosteudesta ilmastoituun valkoiseen tilaan. Keskellä aulaa oli jättimäisen kokoiset kukka asetelmat ja taustalla soi hienostunut hissimusiikki. Oltiin matkustettu koko päivä ja varmasti huvittava näky reput selässä, likaisen nuhjusina siinä viiden tähden hotellin aulassa. Ensimmäistä kertaa koko loman aikana ajattelin, että miltähän mahdan näyttää ja rupesin miettimään, että onko mulla mukana mitään vaatteita jotka sopisi kaupunkilomalle ja näin fiiniin ympäristöön. Melkein alkoi ahdistaa. Oli ollut niin ihanaa olla koko loma pelkissä flipflopeissa ja rantakuteissa. Hotellihuone oli kaunis ja myös hyvin ylellinen. Meillä oli oma parveke, pieni avokeittiö makuuhuoneen ja kauniin kylpyhuoneen lisäksi. Oli ihanaa päästä huoneeseen, heittää reput lattialle ja päästä virkistävään suihkuun.
Tässä ollaan lähdössö Khanomilta kohti Bangkokia – Nakhon si Tammarat lentokenttä
Lennettiin Air asialla Bangkokiin.
Seuraavana aamuna Tony tuli kipeäksi. Olimme säästyneet matkalla näin pitkälle ilman, että kumpikaan meistä oli sairastunut tai, että olis sattunut mitään suurempia haavereita. Päätettiin ottaa yksi päivä ihan vaan iisisti. Menimme makaamaan hotellin altaalle, mutta siinäkään ei kauaa ollut hyvä, kun Tonylle tuli kurja olo. Aika kului hitaasti ja tuntui siltä, että olisi tehtävä jotain, mutta siinä ei voi muuta kuin antautua ja yrittää auttaa, että toinen tulis kuntoon. Yritettiin illalla käydä vähän kiertelemässä ja syömässä, mutta inhottavaahan se on kun vointi ei ole normaali. Muutenkin kun itse olen hoitsu tyyppiä ja toinen on kipeenä vetäytyvä ja omissa oloissaan viihtyvä, niin on vaikea keksiä, miten saisi toisen olon paremmaksi. Se oli opin hetki itselle, että aina ei voi olla avuksi, vaikka kuinka haluaisi.
Seuraavana päivänä Tony oli edelleen kipeä, joten päätin säästää meitä molempia ja lähteä itsekseni kuuluisille viikonloppumarkkinoille Chatuchakiin. Otin selvää reitistä, joka oli niin helppo, ettei ollut mahdollisuutta eksyä. Hotellilta Skytrainilla vain Mo Chitin päätepysäkille ja noin 150m kävelyä ihmisten perässä markkinoille. Otin mukaan rahaa, Go pron, repun, vettä ja painelin shoppailemaan. Matka kesti hotellilta markkinoille noin 45 min. kävelyineen päivineen ja vietin siellä ostos paratiisissa yli viisi tuntia. Markkinat olivat ihan älyttömän isot, noin 9000 torimyyjää ja ostoksia aina elektroniikasta eläimiin, ruokiin, vaatteisiin, lääkkeisiin ja kodin sisustamiseen. Löysin torilta vaikka mitä ihanaa ja olisin voinut jäädä vieläkin pidemmäksi aikaa, mutta en jaksanut enää kantaa ostoskasseja. Illalla Tony oli jo vähän paremmassa kunnossa, niinpä käytiin syömässä ja hieronnassa.
Youtube video Emilia shoppailupäivästä
[embedyt] https://www.youtube.com/watch?v=reJOAlzCgIU[/embedyt]
Tony yritti lääkitä itteensä, josko mahakipu olis helpottanu.
Hotellin vaihto
Kolmannen yön jälkeen vaihdettiin hotellia vähän lähemmäksi ostoskeskuksia ja ravintolakatuja. Tony oli edelleen kipeä, mutta vointi ei enää hidastanut niin paljon meidän menoa. Uusi Executive Club at Windsor hotelli oli myös viiden tähden hotelli, jossa oli vähän enemmän elämää edelliseen hotelliin verrattuna. Aulassa oli mm.tosi kiva piano baari, leivos kahvila ja kauppa oli myös ihan vieressä. Hotellissa oli myös todella upea uima-allas alue, jonka perusteella me oikeastaan hotelli valittiinkin. Haluttiin nimittäin nauttia vielä auringosta ja ottaa viimiset UV:eet talteen ennen Suomeen paluuta. Rakennukset on Bangkokissa niin korkeita, että monien hotelleiden allasalueet jäävät helposti varjoon, eikä aurinko pääse paistamaan kuin tietyn hetken päivässä, näin oli myös meidän edellisessä hotellissa. Nyt oltiin tarkoin valittu hotelli sen mukaan, miten aurinko paistoi altaille 😀 Hullua, tiedän, mutta me ollaan molemmat niin auringon lapsia, että sillä on meille iso merkitys. Päätettiin, että heti chekinin jälkeen lähdettäisiin nauttimaan auringosta hotellin poolille. Mainittakoon vielä meidän huoneesta sen verran, että se oli nimeltään pano-corner ;D ja se oli 28 kerroksen korkeudessa, josta oli ihan mielettömät näkymät lattiasta kattoon olevista ikkunoista. Huone oli saanut nimensä sen mukaan, että se oli kulmahuoneisto. Meillä oli ison näköala makuuhuoneen lisäksi kylppäri ja pieni olohuone minibaarilla.
Tässä jo fressimpi fiilis kun kolme päivää takana Bangkokissa ja Pano Corner odottaa 😀
Tässä näkymä meidän Pano Cornerin makuuhuoneesta 🙂
Heti kun oltiin saatu kamat huoneeseen, niin lähdettiin etsimään uima-allasta. Päivä oli todella kuuma, asteita oli 40 ja haluttiin viettää päivä altaalla kärventyen ja uiden. Oltiin molemmat ihan fiiliksissä siitä, että kohta päästäisiin nauttimaan taas auringon paahteessa ja viileästä altaasta, mutta kun päästiin altaille, niin se ammotti tyhjänä, lukuunottamatta remonttimiehiä joita suhasi altaan pohjalla. Me oltiin hetki siinä aivan hiljaa suut ammollaan, katottiin vuoron perään allasta ja toisiamme, päässä oli tasan kaksi apinaa jotka löi lautasia yhteen…ei voitu uskoa sitä todeksi! Tämmöisestä remontista ei ollut mitään mainintaa Agodan sivuilla mistä hotelli varattiin.
Respassa pahoittelivat remonttia ja kertoivat viereisen hotellin poolista, jota sai käyttää remontin ajan. Pettymyksestä huolimatta lähdettiin kuitenkin ihan hyvillä mielin sinne naapuri hotelliin, koska oltiin kiitollisia siitä, että oli edes joku vaihtoehto järjestetty. Se oli onneksi kiva allas ja nopeesti käännettiin pettymys iloks 🙂
Tässä korvaava viereisen hotellin uima-allas. Tarttu se väri täälläki 🙂
TukTuk kyydillä Pingpong showta katsomaan
Sunnuntaina päätettiin lähteä katsomaan Bangkokin yöelämää. Lähinnä kiinnosti käydä katsomassa baarikatua, jossa myös tiedettiin olevan paljon ilotyttöjä ja poikia. Käytiin ensin syömässä ja sitten drinksulle kadulla olevaan baariin, missä oli tyttöä jos jonkinmoista. Pariskuntana kun on liikkeellä, niin saa mieskin olla rauhassa huuteluilta ja puristeluilta. Istuttiin pöydässä, joka oli ihan kadun vieressä ja seurattiin kadun kuhinaa. Aika nopeesti siinä huomattiin minkälaista valtataistelua ja reviiri kilpailua sillä kadulla oli. Kylmää, pinnallista ja aika ahdistavaaki energiaa. Kumottiin yhet drinkit ja päätettiin jatkaa matkaa. Ei päästy kovinkaan pitkälle, kun vanhempi herrasmies pysäytti meidät ja sanoi tuktuk ping pong coca-cola pox pox only 50baht!! Eli hän siis tarjosi meille kyytiä tuktukilla Ping Pong showhun. Kyyti maksoi tosiaan sen 50 bahtia ja liput näytökseen 600 bahtia. joka sisälsi yhden drinkin. Hetki siinä ihmeteltiin ja sanottiin kuskille, okay..take us to ping pong show!
Hypättiin tuktukin sohvalle ja sitten alkoikin melkoinen ralli. Herrasmies paineli kaasua raskaalla jalalla kirkkaiden valojen loistaessa, ensin isoja teitä pitkin ja sitten alkoi tiet muuttumaan pieniksi hämäriksi kujiksi. Ajattelin, että täältä ei kyllä itse löydettäis ikinä pois. Aavistuksen jännitti, että mihinköhän luolaan sitä oltiin matkalla. Tuktuk jätti meidät rähjäisen rakennuksen eteen, jonka edessä istui paljon paikallisia miehiä ja energia oli aika kummallinen. Oli vähän semmoinen “alamaailman” meininki.
Mr TukTuk kuski viemässä meitä Ping Pong showta kattomaan.
Noh, me mentiin sisään, ostettiin liput ja meidät ohjattiin niin sanottuun “katsomoon”. Paikalla oli meidän lisäksi myös kymmenkunta muuta uteliasta turistia. Keskellä oli lava, jossa thaityttö tanssi laiskan oloisesti. Pian tyttö kääri pikkarit alas ja solmi ne reiteen kiinni ja alkoi puskemaan palloja sisältään. Plop, plop, plop, palloja tuli sieltä vauhdilla joita hän samaan aikaan yritti tähdätä kippoon, jossa oli vettä. Seuraavana vuorossa oli kynttilöiden puhallus. Uusi tyttö tuli lavalle. Kaikki esitykset alkoivat aina samalla tavalla, eli tyttö aloitti esityksen liikuttelemalla jalkaa laiskasti toisen viereen ja sen jälkeen lähti pöksyt, mitkä sidottiin aina reiteen kiinni. Nyt tungettiin vuorostaan muoviputki sisään, millä puhallettiin kynttilät jotka oli laitettu kakun päälle palamaan. Sitten oli vuorossa tupakka temppu. Kolme röökiä kerralla ja lantionpohjalihaksia käyttämällä nainen imutteli röökit savuna ilmaan. Coca-Cola temppu sisälsi pullon avauksen alapäällä ja pullon tyhjennyksen sisuksiin. Pimppi hörppi kokiset ensin sisään ja sitten se päästeli ne myös ulos ja takaisin pulloon. Tikanheitto temppu oli pelottava! Nainen tunki putken sisäänsä ja ampui sillä tikkoja puhkoen ilmapalloja. Pelotti, että ampuu ohi ja puhkoo meidän silmät 😀 Kierros alkoi alusta noin puolen tunnin välein eli samat temput tehtiin non-stoppina. Oltiin just lähdössä pois, kun lavalle astui naisen kanssa mies. Päätettiin vielä katsoa se ennen lähtöä. Siinä nainen ja mies näyttivät kolmen työnnön tekniikalla kaikki mahdolliset asennot läpi, edestä ja takaa. Muutama hauska asento siellä oli, joita voisi kokeilla, mutta sen verran notkeaa oli meininki, että täytyy varmasti lämmitellä kunnolla ennen leikkiin ryhtymistä 😀 Eroottisuus tosta illasta ja esityksistä oli kuitenkin kaukana. Ennemminkin esityksistä jäi vähän semmonen “tässäkö tää oli” fiilis. Show oli kuitenkin kokemuksena kiva ja osattiin ottaa ilo irti yhdessä.
Hemmottelua
Huikean “spektaakkeli” illan jälkeen seuraavana päivänä, päätettiin varata kunnon hoidot meille molemmille. Varattiin neljän tunnin hoito, joihin kuului tunnin jalka hieronta, koko vartalon kuorinta ja pesu, tunnin öljyhieronta jonka jälkeen vielä tunnin hieronta kuumalla yrtti-hauteella. Meidän hemmottelu maksoi yhteensä 5000bhat. Paikka oli nimeltään So Thai Spa ja se sijaitsi Sukhumvitin alueella myös. Hoitola oli tosi siisti ja henkilökunnasta sai tosi ammattitaitosen kuvan, suositellaan ehdottomasti pariskunnille kokeiltavaks.
Hoitojen välissä saatiin vähän välipalaaki.
Tässä meidän hoitsut, jotka teki työtä 4 tuntia meidän hyvinvoinnin eteen. Happy ending 🙂
Hoitojen jälkeen oltiin rentoutuneita, mutta silti pirteitä, vaikka olikin jo ilta. Tuntui siltä, kuin olisi nukkunut tosi hyvät yöunet, vaikkei siinä hyvänolontunteessa edes halunnu nukahtaa. Mieli ja keho virkeinä päätettiin vielä lähteä syömään ja katsastamaan China town. Oltiin katottu reitti valmiiks ja hypättiin metroon. Eihän se kuitenkaan taas menny putkeen. Mentiin varmaan 20km väärään suuntaan ja niinpä otettiin taxi, joka vei meidät perille. China town oli täynnä elämää, kuin pieni oma kaupunki suuren Bangkokin keskellä. Pääkadun varrella vilkkui kirkkaina eri värisiä valoja, ihmisiä kulki kävellen ruuhkaksi asti. Kojut, jotka pääosin keskittyi erilaisiin ruokiin juomiin ja herkkuihin, olivat täynnä ihmisiä. Meillä oli tosi kova nälkä, mutta se ruoka tarjonta jota kaduilla oli, näytti omaan makuun turhankin eksoottiselta. Kaduilla kojujen edessä oli mustekaloja, rapuja ja simpukoita, kuoriaisia ja paljon semmoista josta ei ottanut selvää mitä ne edes oli. Ruuat valmistettiin avotulella tuoreista raaka-aineista ja varmasti upeita ruokia olisi saanut lautaselle, jos olisi uskaltautunut tilaamaan ja olis kaikkiruokainen. Mentiin syömään yhteen vilkkaimmista kadun keittiöistä ja saatiin kyllä vatsat täyteen ja hyvää oli, mutta vaikka kuinka on makujen maailmassa, täytyy vähän katsoa mitä lautaselleen tilaa, varsinkin kun Tony oli jo kolme päivää kärsinyt kauheista vatsa krampeista. Muutamia tuliaisia tuli myös ostettua China townista. Sieltä tarttui mukaan mm. klassikko vilkuttava kissa, joka tuo onnea, vaurautta ja menestystä… sitä odotellessa 😉
Valomainokset koristi China Townin katukuvaa.
TukTuk kuski päivystämässä kyytiläisiä.
Syötiin illallinen China Townin katuravintolassa.
Bangkok on täynnä tekemistä ja nähtävää. Välimatkat ovat pitkiä ja vaikka joku paikka olisi todella lähellä, niin meno sinne sattaa kestää yllättävän kauan. Teitä ei voi ylittää tosta vaan hullun liikenteen vuoksi, vaan saattaa joutua kiertämään pitkän matkaa ennen kun voi päästä kadun toiselle puolelle. Taksilla liikkuminen on melkein ilmaista, mutta ruuhkissa saa istua yleensä kauan. Skytrain on helppo ja nopea tapa liikkua, mutta sekin usein tupaten täynnä ja joutuu kävelemään silti pitkiä matkoja, eli jos haluaa tehdä ja nähdä Bangkokissa jotain, niin varaa siihen reilusti aikaa ja alota trippi jo varhain päivällä.
Aamupala Club Windsor hotellissa
MBK:n vieressa National Stadiumilla käytiin Thai nyrkkeily otteluita iltasin.
Siam Paragon ostoskeskus. Ei halpaa, mutta keskus itsessään todella hieno ja viihtysä 🙂
Päätettiin viimeisenä iltana hyvästellä Bangkok ja päättää mahtava loma parilla driksulla. Koko matkan aikana ei oltu käyty missään juhlimassa, enemmänki vaan otettu iisiä rantaravintoloissa. Mutta kuinka ollakaan, siinä parin juoman jälkeen bile fiilis nosti päätään ja mentiin seuraavaan paikkaan, jonka jälkeen taas seuraavaan jne. Kävi klassisesti, että sitten niiden muutamien drinkkien jälkeen oltiin hotellilla 1,5h ennen kun meidän piti lähteä lentokentälle. “Selvittiin” kuin “selvittiinki” lentokentälle ja päästiin jopa läpi turva- ja passitarkastuksen. Pysähdyttiin lentokentällä vielä Burgerin Kingiin haukkaamaan aamupalat ennen koneeseen nousua, mihin ehdittiin juuri ja juuri. Lentokoneessa istuttiin hiki otsalla puuskutellen ja mietittiin vuorotellen, että oltiinko pakattu tai ylipäänsä otettu kaikki huoneesta mukaan. Selvää muistikuvaa tästä ei ollu meillä kummallakaan ja se oli aika stressaavaa. Lento meni sikäli hyvin, että nukuttiin molemmat yli puolet ajasta. Helsinki-Vantaalla avattiin reput ja katottiin oliko tärkeimmät mukana ja voi niitä onnenkyyneleitä mitä vuodatettiin, kun huomattiin ettei mitään tärkeää ainakaan ollu jäänyt hotelliin. Kotona meille kuittailtiin, kun kerrottiin viimisestä illasta, että se oli kuin Kaamea kankkunen elokuvasta 😀 Loppu hyvin kaikki hyvin. Se oli meidän reissu tältä erää ja uutta jo kovasti suunnitellaan, määränpäätä ei vain vielä tiedetä.
Ice bar ja Finlandia vodka. Virittäytymässä kotiinpaluuseen 😀
Kiitos Thaimaa, kiitos Bangkok, kiitos että ihminen on keksinyt lentokoneen!
Kirjoitus: Emilia Ek – Kuvat: Tony Halttunen
